Sielu
Jumala on Henki ja sielu on Jumalan elävä potentiaali. Sielun vapaan tahdon vaatimus ja ero Jumalasta saivat aikaan tuon potentiaalin laskeutumisen alhaiseen lihalliseen olomuotoon. Kunniattomuudessa kylvetyn sielun kohtalona on tulla kunniassa kohotetuksi Jumaluuden täyteyteen, kaiken elämän Henkeen. Sielu voi hävitä; Henki ei kuole koskaan.
Sielu jää langenneeksi potentiaaliksi, joka on täytettävä Hengen todellisuudella, puhdistettava nöyrällä rukouksella. Sielun on palattava kunniaan, josta laskeutui, ja eheydyttävä Ykseydeksi. Sielun uudelleen liittyminen Henkeen on alkemiallinen liitto, joka ratkaisee minuuden kohtalon ja saa sen yhdeksi kuolemattoman Totuuden kanssa. Kun tuo rituaali on täytetty, korkein Minuus asetetaan valtaistuimelle Elämän Herrana ja Jumalan potentiaali ihmisessä ilmentyvänä on nyt Kaikkeus-kaikessa.
Näin mestari Morya kuvaa sielun alkuperää:
Katsokaamme, mikä osaa Ääretöntä Jumalaa on toteutunut siinä välittömässä voimakentässä, jota te kutstutte minäksi. Tämän minän siemenen oli tietysti tultava esiin suuresta Jumalallisesta Minästä, sillä ei ole mitään muuta lähdettä, mistä se voisi tulla. Minätietoisuuden siemen kerää valovyyhtejä kiertäessään Elämän suuren Monadin sfäärejä - säi säikeeltä käärien ja kutoen, kutoen ja käärien tietoisuutensa pisteen ympärille rakentaessaan energiakenttäänsä. Ja siemenestä tulee siellu, joka on syntynyt Hengen omasta yhteydestä elämään (Spirit’s own union with life - soul). Ja sielu on pienoisaurinko, joka kiertää Kaikkiallisen Olennon keskusauringon ympäri....
Jumal-olemuksen sfääri on pyörivä atomi, jota kutsutaan Alfasta Omegaksi. Sielun siemen syntyy MINÄ OLEN JOKA MINÄ OLEN polariteetin pyörimisestä. Kun se kulkee Monadin kierroksien kautta, se muodostaa uuden polariteetin keskuksen kanssa. Ja minuuden elektroni, uusi minuus, on syntynyt....
Jumalan moninkertaistuessa yhä uudelleen MINÄ OLEN Läsnäolossa (olemuksen yksilöitynyt kipinä), siemenistä tuli sieluja, jotka syöstiin Hengen tasoilta ja niistä tuli eläviä sieluja materiatasoille ... syntyvät sielut keräsivät materiavyyhtejä muodostaakseen minuuden kulkuneuvon ajassa ja paikassa - mieli, muisti ja tunteet liekaköydessä fyysiseen muotoon. Täten lihaan ja vereen verhottuna sielu oli varustettu kulkemaan ajassa ja paikassa.[1]
Sielun asuinpaikka on sielunpaikkachakrassa. Tämä chakra sijaitsee peruschakran ja navan kohdalla sijaitsevan solar plexus chakran puolivälissä. Jumala kutsuu sielua nousemaan kierreportaita sielunpaikkachakrasta sydämen salaiseen kammioon, jossa se tapaa rakkaan Pyhän Kristusminänsä.
Ylösnousseet mestarit ovat viitanneet sieluun lapsena, joka asuu sisällämme. Psykologit ovat kutsuneet sielua "sisäiseksi lapseksi". Sielu on sielu, kutsummepa sitä millä nimellä tahansa. Olemme opettajia ja vanhempia sielulle samalla kun olemme sielun oppilaita.
Katso myös
Jälleensyntyminen buddhalaisuudessa
Lisätietoa
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of the Higher Self, volume 1 of the Climb the Highest Mountain® series, s. 7–11.
Elizabeth Clare prophet, The Story of Your Soul: Recovering the Pearl of Identity.
Lähteet
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of the Higher Self, volume 1 of the Climb the Highest Mountain® series, s. 7, 8.
Pearls of Wisdom, vol. 35, no. 58, 29.11.1992.
Pearls of Wisdom, vol. 38, no. 29, 2.7.1995.
- ↑ El Morya, Oppilas ja polku: Avaimet sielun mestaruuteen Vesimiehen aikakaudella, luku 3.