Sanat Kumara ja leidimestari Venus
Sanat Kumara tunnetaan nimellä Ikiaikainen. Hän on Kristuksen siemenen suuri Guru kaikkialla kosmoksessa, Venuksen hierarkki ja yksi seitsemästä pyhästä Kumarasta (Liekin herroista, jotka edustavat seitsemää sädettä Venuksella). Hän vihkii meitä rubiinisäteen polulla, jonka hän esittelee kirjassaan The Opening of the Seventh Seal.
Hän on pitänyt hallussaan Maailman herran hierarkkista asemaa maapallon historian pimeimmistä hetkistä lähtien, jolloin planeetan yllä kehittyvät lankesivat luolamiesten tasolle ja menettivät yhteyden Jumal-liekkiin ja mahtavaan MINÄ OLEN Läsnäoloon. Maapallo oli hajoamispisteessä, koska ei ollut ketään, joka olisi pitänyt Kristustietoisuuden liekkiä elossa. Tällöin Sanat Kumara tuli vapaaehtoisena maanpakolaisena Venus-planeetaltaan maapallolle pitämään liekkiä yllä, kunnes riittävä määrä ihmiskuntaa vastaisi ja alkaisi jälleen kerran ylläpitää fokusta veljiensä ja sisartensa puolesta. Sataneljäkymmentäneljätuhatta sielua ilmoittautui vapaaehtoisesti auttamaan Sanat Kumaraa hänen tehtävässään ja seuraamaan häntä enkeleiden legioonien kanssa.
Hänen tulonsa maan päälle
Sanat Kumara kuvaa tätä kosmisen historian merkittävää tapahtumaa näin:
Sanat Kumaraksi te kutsutte minua, ja tunnette minut henkilönä, joka seisoi tuon kosmisen neuvoston edessä, joka tunnetaan nimellä Sadanneljänkymmenenneljän neuvosto. Tunnette minut, koska todistitte pyyntöäni, jonka esitin maan yllä kehittyvien puolesta, noiden jotka eivät enää tunteneet Karitsan läsnäoloa ja jotka tottelemattomuutensa vuoksi oli erotettu elävästä Gurusta.Tunnette minut henkilönä, joka tarjoutui vapaaehtoisesti ruumiillistamaan kolminaisliekin maassa niille kehittymässä oleville, jotka kehittyvät seitsemällä olemisen tasolla – tuli, ilma, vesi ja maa.
Kosminen neuvosto oli määrännyt maan ja sen yllä kehittyvien hajoamisen, koska sen lasten sielut eivät enää palvoneet kolminaisuutta sydämen alttarilla palavassa elämän kolminaisliekissä. Heistä oli tullut eksyneitä lampaita. Heidän huomionsa oli kiinnittynyt ulkoiseen ilmentymään, ja he olivat tahallaan ja tietämättään hylänneet sisäisen vaelluksen Jumalan kanssa....
Näin temppeleiden valo oli sammunut, eikä enää täytetty sitä tarkoitusta, jota varten Jumala oli luonut ihmisen – olemaan elävän Jumalan temppeli. Kaikki tyynni olivat eläviä kuolleita, aineen astioita ilman sieluvaloa, tyhjiä kuoria. Missään maan päällä ei ollut mysteerikoulua – ei cheelaa, ei gurua, ei vihittyjä kulkemassa pitkin Kristusvihkimysten polkua.
Tuomion hetki oli koittanut, ja hän, joka istui valtaistuimella kahdentoista kertaa kahdentoista valonhierarkin keskellä, oli lausunut sanan, josta kaikki olivat yksimielisiä: käärikäämme Maa ja sen yllä kehittyvät kääröksi ja sytyttäkäämme ne pyhän tulen tuohuksena. Palautettakoon kaikki väärinkäytetyt energiat Suureen Keskusaurinkoon uudelleenpolarisoitaviksi. Väärinkäytetty energia oikaistakoon uudelleen ja ladattakoon uudelleen Alfan ja Omegan valolla, jotta Luoja voi jälleen kerran antaa sen virrata loputtomien maailmojen jatkuvaan luomiseen.
Mikä oli Lain vaatimus Terran pelastamiseksi? Vaatimuksena oli, että yhden ruumiillistuneeksi Guruksi, Karitsaksi sopivan olisi oltava läsnä fyysisellä oktaavilla pitämässä tasapainoa ja pitämässä yllä elämän kolminaisliekkiä jokaisen elävän sielun puolesta. Yhden lain (Law of the One) mukaan yksi yksilö voi meditoida iankaikkista Kristusta monien puolesta, kunnes monet jälleen kerran tulevat vastuullisiksi sanoistaan ja teoistaan ja voivat alkaa kantaa valonsa taakkaa sekä suhteellisten hyvien ja pahojen tekojensa karmaa.
I chose to be that one. I volunteered to be a flaming son of righteousness unto earth and her evolutions.
After considerable deliberation, the Cosmic Council and the Nameless One gave their approval of my petition, and the dispensation for a new divine plan for earth and her evolutions came into being....
Thus I knelt before the great white throne of the Nameless One and he said unto me, “My son, Sanat Kumara, thou shalt sit upon the great white throne before the evolutions of earth. Thou shalt be to them the LORD God in the highest. Verily, thou shalt be the highest manifestation of the Deity that shall be given unto them until, through the path of initiation, their souls shall rise to thy throne of awareness and stand before thee in praise of the I AM THAT I AM which thou art. In that day when they shall rise up and say, ‘Blessing and honour and glory and power be unto him that sitteth upon the throne and unto the Lamb for ever and ever’—behold, their redemption draweth nigh.”
And he said unto me, “Thus unto the evolutions of earth thou shalt be Alpha and Omega, the beginning and the ending, saith the I AM THAT I AM, which is and which was and which is to come, the Almighty.” And he placed upon me his mantle of sponsorship of the Father unto the Son, which would become in me his sponsorship of a lifewave that he now made my own. It was a trust. It was the initiation of the Father in the Son....
And the Council of the One Hundred and Forty and Four, forming a single solar ring around the great white throne, intoned the Word with the great beings of light, forming the inner circle round about the throne and saying, “Holy, holy, holy, LORD God Almighty, which was, and is, and is to come.” And I heard the echo of their chant of the “Holy, holy, holy” all the way home to the morning star, to my twin flame whom you know as Venus, and to the sons and daughters of the Love Star.
Winged messengers of light had announced my coming and the disposition of the Cosmic Council and the dispensation granted. The six—my brothers, the holy Kumaras, who sustain with me the seven flames of the seven rays—Mighty Victory and his legions, our daughter Meta, and many servant sons and daughters whom you know today as the ascended masters welcomed me in a grand reception. That evening, the joy of opportunity was mingled with the sorrow that the sense of separation brings. I had chosen a voluntary exile upon a dark star. And though it was destined to be Freedom’s Star, all knew it would be for me a long dark night of the soul.
Then all at once from the valleys and the mountains there appeared a great gathering of my children. It was the souls of the hundred and forty and four thousand approaching our palace of light. They spiraled nearer and nearer as twelve companies singing the song of freedom, of love and of victory. Their mighty chorusing echoed throughout elemental life, and angelic choirs hovered nigh. As we watched from the balcony, Venus and I, we saw the thirteenth company robed in white. It was the royal priesthood of the Order of the Melchizedek, the anointed ones who kept the flame and the Law in the center of this hierarchical unit.
When all of their numbers had assembled, ring upon ring upon ring surrounding our home, and their hymn of praise and adoration to me was concluded, their spokesman stood before the balcony to address us on behalf of the great multitude. It was the soul of the one you know and love today as the Lord of the World, Gautama Buddha. And he addressed us, saying, “O Ancient of Days, we have heard of the covenant that God hath made with thee this day and of thy commitment to keep the flame of life until some among earth’s evolutions should be quickened and once again renew their vow to be bearers of the flame. O Ancient of Days, thou art to us our Guru, our very life, our God. We will not leave thee comfortless. We will go with thee. We will not leave thee for one moment without the ring upon ring of our chelaship. We will come to earth. We will prepare the way. We will keep the flame in thy name.”
And so as the LORD God directed me, I chose from among them four hundred servant sons and daughters who would precede the hundred and forty and four thousand to prepare for their coming. For though they knew the darkness of the darkest star, in reality they did not know, as I knew, the real meaning of the sacrifice that they now were offering to make in the name of their Guru.
We wept in joy, Venus and I and all of the hundred and forty and four thousand. And the tears that flowed on that memorable evening burned as the living sacred fire flowing as the water of life from the great white throne and the Cosmic Council, our sponsors.[1]
Building Shamballa
Thus, when Sanat Kumara came from Venus to make the earth his temporary home, he was accompanied by a retinue of many great beings of light, including his daughter (the lady master Meta) and three of the seven holy Kumaras. The four hundred who formed the avant-garde were sent ahead to earth to build the magnificent retreat of Shamballa on an island in the Gobi Sea (where the Gobi Desert now is). Alchemists and scientists came also at that time, one hundred forty-four of these focusing the one hundred forty-four flames of the elements. Together they composed a replica of the diamond that is in the Great Hub, a focus of the diamond-shining mind of God.
On the White Island in the Gobi Sea, they built the City of White, patterned after the city of the Kumaras on Venus. Sanat Kumara established the focus of the threefold flame in the retreat at Shamballa, which remained in the physical for many centuries. Sanat Kumara resided in this physical retreat, but he did not take on a physical body such as the bodies we wear today—it was in the Matter universe, yet highly etheric.
Later it became expedient for its protection that Shamballa, this wondrous retreat that was in the physical octave, be withdrawn to the etheric octave. The etheric focus remains as an exact replica of what was once the physical retreat. The beautiful azure sea with the White Island in the center is now the Gobi desert.
Sanat Kumara’s mission on Earth
Sanat Kumara anchored a ray of light from his heart as a thread of contact with each one evolving on the planet Earth, nourishing and sustaining that flame and assisting the Holy Christ Self to quicken the Christ consciousness. Without that assistance, mankind en masse would have gone through the second death, and the planet would have been destroyed.
The ancient custom of the Yule log has come down to us from the service rendered by Sanat Kumara who, each year, consecrated a focus of the sacred fire in the physical octaves. It became tradition for the people to come across many miles to take home a piece of the Yule log and to use it to light their fires through the coming twelve-month cycle. Thus, a focus of his physical flame was tangibly manifest in the dwelling places of the people of the earth, enabling them to have actual physical contact with a focus of the Lord of the World in their midst.
Sanat Kumara’s mission was completed on January 1, 1956, when his most capable disciple Gautama Buddha was awarded the position of Lord of the World, having enough momentum to hold the balance for the planet and the focus of the threefold flame. Sanat Kumara then became Regent of the World, and in that capacity he continues to assist earth’s evolutions from his home on Venus.
Until this change in office, Sanat Kumara released tremendous light to the planet each year at the Wesak Festival during the full moon in Taurus. His radiation was anchored through his disciples, Lord Gautama Buddha, Lord Maitreya and the one who currently holds the office of the Maha Chohan. These three anchored the focus of the threefold flame from the heart of Sanat Kumara on behalf of the Lord of the World. They were the step-down transformers for his intense radiation.
Sanat Kumara eri maailmanuskonnoissa
Sanat Kumaralla on useita rooleja myös idän uskonnollisissa perinteissä. Häntä kunnioitetaan hindulaisuudessa yhtenä neljästä tai seitsemästä Brahmanin pojista. Heidät kuvataan nuoriksi, jotka ovat pysyneet puhtaina. Sanskritin kielellä nimi Sanat Kumara tarkoittaa ”aina nuorta". Hän on Kumarista merkittävin.
Hindulaisuus
Hindulaisuudessa Sanat Kumaraa kutsutaan joskus nimellä Skanda tai Karttikeya, Shivan ja Parvatin poika. Karttikeya on sodan jumala ja jumalien ylipäällikkö. Hän on jumalien taivaallisen armeijan komentaja ja päällikkö. Hän syntyi erityisesti lyömään Tárakan, joka on tietämättömyyttä tai alempaa mieltä symboloiva paholainen. Karttikeya kuvataan usein keihäs kädessä ja tämä keihäs edustaa valaistumista. Hän käyttää keihästä lyödäkseen tietämättömyyden. Hindulaiset sotakertomukset ovat usein vertauskuvallisia esityksiä sielun sisäisistä taisteluista.
Intialainen kirjailija A. Parthasarathy sanoo, että Karttikeya edustaa "täydellistä ihmistä, joka on löytänyt Ylimmän Minän. Hänen hävitysvoimainen keihään käsittely symbolisoi kaikkien niiden kielteisten taipumusten tuhoa, jotka verhoavat Jumalallisen Minän."[2]
An inscription on a fifth-century stone pillar in Northern India describes Skanda as the guardian of the Divine Mothers.[3] Karttikeya is sometimes portrayed with six heads. One tale says Karttikeya was nurtured by the six Pleiades and he developed six faces so he could be suckled by each of them. Another tale says he was miraculously born as the six sons of six spinsters. Shiva’s wife, Parvati, hugged all six infants so affectionately that they became one person with six heads.[4] Commentator R. S. Nathan says, “The six heads stand for the use of the power of discrimination in the six different directions, to keep under control the six qualities that pull down man from his spiritual progress.”[5]
Margaret and James Stutley write in Harper’s Dictionary of Hinduism that Skanda was born when Shiva, who, “having attained complete mastery of his instincts, applied his sexual energy to spiritual and intellectual ends.”[6] This is illustrated in the many legends that tell of Karttikeya being born motherless and from the seed of Shiva that fell into the Ganges.
Etelä-Intiassa Karttikeya tunnetaan nimellä Subramanya, joka tarkoittaa "Brahmaneille rakasta", pappiskastin jäsenille. Jokaisessa pienimmässäkin kylässä on Subramanyan temppeli tai pyhäkkö.
Skanda-Karttikeyaa, kuten häntä joskus kutsutaan, on tervehditty myös viisauden ja oppimisen jumalana. Hänen sanotaan antavan uskollisille palvojilleen henkisiä voimia ja erityisesti tiedon voimaa. Hindulaisessa mystisessä perinteessä Karttikeya tunnetaan Guhana, joka tarkoittaa "luolaa" tai Salaista Yhtä, sillä hän elää sydämesi sopukassa. Hindulaiset kirjoitukset kuvaavat Sanat Kumaraa myös ”viisaista parhaimmaksi” ja Brahmanin tuntijaksi.
Zoroastrianism
Ylösnousseet mestarit opettavat, että korkein zarathustralaisuuden Jumala Ahura Mazda on Sanat Kumara. Ahura Mazda tarkoittaa "Viisasta Herraa" tai "Herraa, joka antaa älykkyyttä". Hän edustaa Hyvän periaatetta, on ihmiskunnan suojelija sekä Pahan periaatteen vastustaja.
Joskus vuosien 1700 ja 600 eKr. välillä Zarathustra perusti zarathustralaisuuden muinaisessa Persiassa. Kun hän eräänä aamuna haki vettä joesta, hän näki valoa hehkuvan olennon, joka johdatti hänet Ahura Mazdan ja viiden muun säteilevän hahmon luo. Niin voimakas oli heidän valonsa, että "hän ei nähnyt omaa varjoaan maassa". Tältä olentojen joukolta hän vastaanotti ensimmäisen uuden uskonnon ilmestyksensä.Pian sen jälkeen Zarathustrasta tuli Ahura Mazdan edustaja.
Dipamkara
Sen jälkeen kun Shamballa oli vedetty eetterioktaaviin, Sanat Kumara ruumiillistui Dipamkaraksi, Lampun-Sytyttäväksi Buddhaksi. (Sanskritin kielinen sana Dipamkara tarkoittaa "valojen sytyttäjää" tai "loistavaa".) Dipamkara on legendaarinen buddha, joka eli kauan kauan sitten. Hän oli ensimmäinen kahdestakymmenestäneljästä buddhasta, jotka tulivat ennen Gautama Buddhaa. Dipamkara ennusti, että askeettinen Sumedha olisi Gautama Buddha tulevassa elämässään.
Buddhalaiset pitävät Dipamkaraa, Gautama Buddhaa ja Herra Maitreyaa "kolmen ajan buddhina" — menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden. Ymmärrämme tämän niin, että Dipamkara on Maailman Herra menneisyydessä, Gautama Buddha on nykyinen Maailman Herra ja Maitreya tulee olemaan Maailman Herra tulevaisuudessa.
Buddhalaisuus
Buddhalaisuudessa tunnetaan suuri jumala nimellä Brahma Sanam-kumara. Hänen nimensä tarkoittaa myös "ikuisesti nuori". Brahma Sanam-kumara oli niin korkealle noussut olento, että hänen täytyi luoda ilmentymäruumis, jotta Kolmenkymmenenkolmen taivaan jumalat voisivat nähdä hänet. Sakka, jumalien hallitsija, kuvasi hänen ilmentymäänsä: "Hän jättää varjoonsa toiset deevat säteilyssään ja kirkkaudessaan aivan kuten kullasta tehty hahmo jättää varjoonsa ihmisen hahmon."[7]
Kristinusko
Profeetta Daniel merkitsi muistiin näkynsä Sanat Kumarasta, jota hän kutsui "Ikiaikaiseksi". Daniel kirjoitti:
"Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä ja sen pyörät [chakrat] olivat palavaa tulta.[8]
Sanat Kumara nähdään Ilmestyskirjassa myös sinä, joka istuu suurella valkealla valtaistuimella:
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. [9]
Lady Master Venus
Sanat Kumara’s twin flame is Lady Master Venus. During his long exile on planet Earth, she remained on their home planet to keep the flame there. Some years after Sanat Kumara’s return in 1956, Lady Venus herself came to earth to assist her evolutions. In a dictation delivered on May 25, 1975, she announced that as Sanat Kumara had kept the flame for earth, now she had come to “tarry for a time on Terra” to “dedicate anew the fires of the Mother.” She said:
I release a fiery momentum of consciousness to arrest all spirals that would take from humanity the fullness of their divinity.... See how mankind respond to the flame of the Mother as they responded to the light of Sanat Kumara.
Return to earth
On July 4, 1977, Sanat Kumara said:
The Cosmic Council and the Lords of Karma have granted and decreed that I might be allowed to tarry on earth, in earth, for certain cycles of manifestation for the absolute return of freedom into the hearts of the lightbearers of earth....
I place my body as a living altar in the midst of the people Israel,[10] and in that body temple is the original blueprint, the [soul] design for every son and daughter of God and the children of God who have come forth. For it is the desire of the Cosmic Virgin that none of her children should be lost, none of her sons and daughters.
And thus I join the Lady Master Venus, who has been tarrying with you these many months; and we together, focusing our twin flames in the Holy City, will stand for the triumph of that community of the Holy Spirit that must be manifest as the key to the release of light in this age.
In a dictation given July 4, 1978, Sanat Kumara told us he was manifesting that night in the physical spectrum “and I am anchoring in this very earth plane the full weight and momentum of my office as the Ancient of Days, such as I have not done since our coming to the Place Prepared at Shamballa.”
Keynote
The strains of Sanat Kumara’s keynote were captured by Jan Sibelius in Finlandia. So powerful is the release of the flame of freedom through this music, that during the Nazi occupation, its playing was forbidden lest it arouse the fervor of the people for freedom.
For more information
Elizabeth Clare Prophet, The Opening of the Seventh Seal: Sanat Kumara on the Path of the Ruby Ray
See also
Sources
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Masters and Their Retreats, s.v. “Sanat Kumara and Lady Master Venus.”
Elizabeth Clare Prophet, July 2, 1993.
Pearls of Wisdom, vol. 35, no. 42, October 11, 1992.
- ↑ Elizabeth Clare Prophet, The Opening of the Seventh Seal: Sanat Kumara on the Path of the Ruby Ray, pp. 11–15.
- ↑ A. Parthasarathy, Symbolism in Hinduism, s. 151.
- ↑ Banerjea, Hindu Iconography, pp. 363–64.
- ↑ Margaret Stutley and James Stutley, Harper’s Dictionary of Hinduism (HarperCollins Publishers, 1984), p. 144; Encyclopedia Britannica, 1963, s.v. “Kartikeya.”
- ↑ R. S. Nathan, Symbolism in Hinduism (Central Chinmaya Mission Trust, 1983), p. 20.
- ↑ Harper’s Dictionary of Hinduism, p. 282 n. 3.
- ↑ Maurice Walsh, käänt., Thus Have I Heard: The Long Discourses of the Buddha Digha Nikaya (London: Wisdom Publications, 1987), s. 295–296.
- ↑ Dan. 7:9.
- ↑ Rev. 20:11. Katso Elizabeth Clare Prophet, The Opening of the Seventh Seal: Sanat Kumara on the Path of the Ruby Ray, s. 13.
- ↑ The term Israel applies to the collective body of the bearers of the Christic seed and Christ consciousness who have descended from Sanat Kumara and not exclusively to the Jewish people. The ascended masters teach that those who are of the I AM THAT I AM have embodied in all races, kindreds and nations. The term Israelite means, esoterically, “he who Is Real in the mighty I AM Presence.” In Hebrew, Israel means “he will rule as God” or “prevailing with God.”