Sosialismi
Marxilaisen teorian mukaan sosialismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa ei ole yksityisomaisuutta ja jossa tuotantovälineet ovat valtion omistuksessa ja valvonnassa. Kommunismi on totalitaarinen hallintojärjestelmä, jossa yksi autoritaarinen puolue valvoo valtion omistamia tuotantovälineitä ja jonka julkisesti tunnustettuna tavoitteena on valtiottoman yhteiskunnan luominen. Loppuvaiheessa valtio on kuihtunut pois ja taloudelliset hyödykkeet jaetaan tasaisesti. Tavarat omistetaan yhteisesti ja ne ovat kaikkien saatavilla tarpeen mukaan.
Tämän teorian mukaan sosialismi on siirtymätila kapitalismin ja kommunismin välillä, ja sen erityispiirteitä ovat tavaroiden jakautuminen epätasaisesti ja palkka tehtyjen töiden mukaan. Itse kommunismia ei ole olemassa missään, ja se on teoria, joka ei ole koskaan toiminut. Entinen Neuvostoliitto oli itse asiassa sosialistinen valtio.
Nykymaailmassa esiintyvä sosialismi on useimmiten yhdistelmä marxilaisessa teoriassa määriteltyä sosialismia ja jonkinasteista yksityisomistusta. Jopa ne, jotka ovat eri mieltä kommunismista, saattavat olla samaa mieltä sosialismista, koska se näyttää perustuvan niin kansan tarpeisiin kuin kansan parhaaksikin. Sosialismi on kuitenkin salakavala voima – ei siksi, että se on poliittinen teoria, vaan sen psykologian vuoksi.
Karl Marxin vaikutus
► Pääartikkeli: Dialektinen materialismi
Monet uskovat, että sosialismi tai kommunismi sai alkunsa Karl Marxista, joka ehdotti, että ihmistutkimus voitaisiin pelkistää puhtaasti aineellisiin näkökohtiin ja että taloudelliset järjestelmät olivat ensisijainen tekijä ihmisten välisissä suhteissa. Marx sovitti Hegelin dialektiikkaa toteamuksessaan, että ”kaiken tähän asti olemassa olleen yhteiskunnan historia on luokkataistelujen historiaa”[1] sekä käsityksessään, että kaikenlainen luokkajakoon perustuva yhteiskuntajärjestys sisältää oman tuhonsa siemenet, kunnes syntyy luokaton yhteiskunta. Vallankumouksesta tulee tarvittaessa väline tähän tarkoitukseen.
Mutta itse asiassa Karl Marxiin yksinkertaisesti keskittyivät ne voimat, jotka toimivat planeettakehon kollektiivisessa piilotajunnassa, ihmisten itsensä piilotajunnassa – voimat, jotka ovat toimineet siitä lähtien, kun valo laskeutui ylemmistä chakroista alempiin chakroihin, mikä toisin sanoin tunnetaan raamatullisesti nimellä syntiinlankeemus.
Tämän psykologian ongelma vaivaa meitä tänä päivänä, ja siksi, jos aiomme käsitellä sosialismia ja kommunismia, meidän on ymmärrettävä niitä alitajuisia malleja meissä kaikissa, joiden takia nämä riippuvuutta aiheuttavat järjestelmät itsenäisyyttä ajavien järjestelmien sijaan sekä hallituksessa että taloudessa vetoavat johonkin osaan ihmisen olemuksessa – mikä osa ei ole Kristus-ihminen tai todellinen ihminen.
Sosialismin historiallinen alkuperä
Venäläinen toisinajattelija Igor Šafarevitš selittää, että maailman ensimmäisiä sosialistisia valtioita olivat maailman ensimmäiset valtiot ylipäätään. Hän sanoo, että sosialismi on yksi niistä universaaleista perusvoimista, jotka ovat olleet toiminnassa koko ihmiskunnan historian ajan. Šafarevitš kirjoittaa:
Sosialismia ei voi liittää tiettyyn alueeseen, maantieteelliseen kontekstiin tai kulttuuriin. Nykykokemuksen myötä tunnemme sen kaikki piirteet, ja niitä tavataan erilaisissa historiallisissa, maantieteellisissä ja kulttuurisissa olosuhteissa: sosialistisissa valtioissa havaitsemme tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamisen, jokapäiväisen elämän valtiollisen valvonnan ja yksilön alistamisen byrokratian valtaan.[2]
Šafarevitš mainitsee kolme esimerkkiä sosialistisista valtioista menneisyydestä: Mesopotamia 2000- ja 2100-luvuilla eKr., Egyptin Vanha valtakunta suunnilleen samaan aikaan ja inkat. Kaikille näille valtioille oli ominaista yksityisomistuksen puuttuminen, suuri byrokratia, keskitetysti johdettu talous ja pakkotyöjärjestelmä, joka pyrki heikentämään väestön enemmistön perherakennetta.
Historia osoittaa, että maailman ensimmäisiä sosialistisia valtiota olivat ylipäätään maailman ensimmäiset valtiot. Niissä ilmentynyt koko väestön orjuutus ja heidän työnsä äärimmäinen säätely paljastavat, mihin asti kerran kultaisina aikakausina eläneet ihmiset vajosivat Lemurian ja Atlantiksen uppoamisen myötä.
Karman historiallisista tallenteista käsin tämä selittää myös sen, miksi monet ihmiset nykyään itse asiassa kaipaavat tuota samaa säätelyä. Se on kirjoitettu niin vahvasti heidän eetterikehoonsa, että he ovat alkaneet pitää sitä lohdutuksena, aivan kuten joku toinen kaipaisi kohdun lohtua. Sisäinen suunnitelma sielun vapautumisesta korkeampiin sfääreihin ei ole heille lähin muistiinmerkintä, johon sitoutua. Ihmisen tapojen voima sitoo vahvasti. Ihanteellisen kultaisen aikakauden eetterisen rakennuskaavion sijaan ihmisen tietoisuudessa hallitsevat ihmistietoisuuden tottumukset, ja niitä ihmiskunta on käynyt läpi tuhansia vuosia sen vuoksi, että ihmiset alun perin hylkäsivät muinaiset opettajansa.
Sosialismi ja kapitalismi
Sosialismi on itse asiassa alkeellisempi talousjärjestelmä kuin kapitalismi – toisin kuin Marxin teorioiden mukaan. Se jättää huomiotta yksilön itsearvostuksen; se jättää huomiotta Todellisen Minän ja MINÄ OLEN Läsnäolon. Tämä on hyvin selvää nykyään, kun mennään alikehittyneisiin maihin tai nähdään ihmisiä, jotka eivät ole kehittäneet yksilöllistä Kristustietoisuutta. Monissa tapauksissa he eivät kykene yksityisomistukseen tai tuotantovälineiden omistamiseen.
Siksi sosialismi on kehitysvaihe, jonka pitäisi edeltää kapitalismia. Kapitalismia ei kuitenkaan voi olla olemassa ilman Kristusminän periaatetta. Kapitalismi voi toimia vapaan yritystoiminnan järjestelmänä, Jeesuksen Kristuksen perustamana vihkimyspolkuna vain silloin, kun se perustuu guru-cheela-suhteeseen, joka ymmärretään yksilön suhteena Kristukseen.
Jos sosialismi seuraa kapitalismia ja vapaan yritystoiminnan järjestelmää, se johtuu tuon järjestelmän rappeutumisesta ja rappiosta – nimenomaan siitä, että Kristus talouden periaatteena ja yltäkylläisen elämän ymmärryksenä on poistettu, saatettu huonoon valoon, vääristelty, hylätty. Taloudellisen determinismin teoriassaan Marx laskee kapitalismia seuraavan sosialismin varaan, koska hän laskee kapitalistisen yhteiskunnan rappion ja rappeutumisen varaan.
Kapitalismi toimii silloin, kun moraalinen luonne ja kosminen kunnian liekki vallitsevat. Langenneet laskevat lännen rappeutumiskierteen ja kuolemankierteen varaan, jotta sosialismi voittaisi. He kylvävät mihin tahansa järjestelmään sen tuhon siemenet, antikristuksen siemenet, antiäidin siemenet. He manipuloivat tarjontavirtaa, jotta ihmiset olisivat tyytymättömiä ympäristöönsä ja karman purkautumiseen, ja niin he työntävät ihmisiä yhä kauemmas ja kauemmas ja kauemmas kohti omaa perimmäistä päämääräänsä, joka on sosialismi.
Kapitalismin hengellinen perusta
Kapitalismi ei voi selviytyä ilman, että talous perustuu yksilöön ja yksilön elämän päämäärään, Kristukseksi tulemiseen. Kun kapitalismista tulee menestyksen tavoittelua seurauksista välittämättä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kun päämäärä oikeuttaa keinot, kun kapitalistisista yrityksistä tulee monopoliyrityksiä ja valtio osallistuu näihin monopoleihin, silloin on tuhottu kapitalismin perusperiaatte, joka on yksilöllisyys. On tuhottu myös kristinuskon perusperiaatte, jonka Jeesus totesi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."[3]
Kultaisen aikakauden talouden ja yltäkylläisen elämän perusta on kultainen sääntö. Tietyt kompromissit Kristuksen opetuksen suhteen ja hänen oppinsa väärinymmärtämiset ovat kuitenkin estäneet Kristuksen kristinuskon täyteyttä olemasta elämämme perustana. Ilman hänen opetuksensa täydellistä ymmärtämistä hallituksen ja talouden perusta on heikko. Tämän joukkotietämättömyyden myötä on sitten helpompi tuhota sen järjestelmän perustukset, jonka on tarkoitus perustua Jumalaan ja hänen ilmaisuunsa ihmisessä.
Näemme siis, että kapitalismia tuhotaan nykyään lännessä ja vapaissa kansakunnissa samansuuntaisesti ja samaa tahtia kuin uskontoa tuhotaan. Eikä ole mitään toivoa vapaan yritystoiminnan järjestelmän selviytymiselle ennen kuin ja elleivät ihmiset lakkaa käyttämästä vapaan yritystoiminnan järjestelmän vapautta toisten hyväksikäyttöön ja kapinaan elämänsä yksilöllistä karmaa vastaan.
Sosialismi ja sielun evoluutio
Sosialistisessa valtiossa menet töihin kolhoosiin, menet töihin tehtaaseen, ja sinulle sanotaan aamusta iltaan, mitä sinun on tehtävä. Sinun ei tarvitse ajatella, olet liukuhihnalla. Koska sinun ei tarvitse ajatella, sinua ei pakoteta tavoittelemaan Kristusmieltäsi – tavoittelemaan sitä luovuuden lähdettä, joka räjähtää esiin Pyhän Hengen valon kautta.
Sen vuoksi masennus ja kuoleman tietoisuus asettuvat ihmisten ylle, koska he eivät enää ole tuossa vuorovaikutussuhteessa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostaman kolminaisuuden kanssa. Heidän ei tarvitse nähdä vaivaa, heidän ei tarvitse mennä lähteelle. Heillä ei ole niitä haasteita, joissa heidän on huolehdittava omasta taloudellisesta selviytymisestään, perheensä selviytymisestä, talon rakentamisesta, toimeentulon hankkimisesta, lasten synnyttämisestä, heidän koulutuksestaan. Kaikki nämä haasteet pitävät mielen terävänä. Kun valtio hoitaa kaiken tämän, ja ihmisen tarvitsee vain ruokkia ja vaatettaa itsensä, päädytään siihen lahoamisen ja rappeutumisen tilaan, johon olemme länsimaissa nyt päätymässä.
Meillä on siis hyvin vakava ongelma: ihmisen henkisen laiskuuden tapakuvio. Se johtuu siitä, että meidän ei tarvitse todella koota voimiamme ottaaksemme yhteyttä korkeampaan Jumalan tietoisuuden lähteeseen voittaaksemme ajan ja paikan. Kun emme ymmärrä ajan ja paikan voittamista vihkimyspolun päämääränä, silloin meillä ei ole enää olemassaolon syytä. Vähitellen elämänvaisto korvautuu kuolemanvaistolla.
Jumala on elämä, Jumala on luoja, ja meidät on luotu olemaan kanssaluojia hänen kanssaan. Kun lakkaamme luomasta, elämänvoima ei enää syki kauttamme. Tahto elää on rinnakkainen luomisen tahdon kanssa, ja kun menettää tahdon luoda, koska sosialistinen tai kommunistinen valtio vie sen, menettää todellakin tahdon elää. Koska elämä on energiaa, tuolle energialle täytyy tapahtua jotakin, ja niin se vääristyy, aivan kuten luova voima vääristyy. Niin siitä tulee siis tahto kuolla.
Siksi niin monet tuhannet ihmiset ovat vaarantaneet henkensä yrittäessään paeta kommunistisista valtioista. He ovat lausuneet juuri nuo sanat: ”Jos minun on elettävä kommunistisessa valtiossa, jos minun on elettävä sosialistisessa valtiossa, kuolisin mieluummin.” Vapaus on lahja luoda ja luoda yhdessä Jumalan kanssa.
Luominen kolminaisliekin kautta
Kun ihmisellä on tahto elää ja tahto luoda, hän kutsuu esiin toisen säteen, Kristustietoisuuden, Jumalan valaistuneen mielen: ”Minä tahdon olla. Nyt minun on keksittävä, miten se tehdään. Ja myönnän, että minulla ei ole täydellistä ymmärrystä siitä, mitä tahtoni toteuttaminen vaatii. Siispä hankin tuon ymmärryksen. Kouluttaudun, hankin kokemusta, teen tutkimusta, otan selvää, miten voin täyttää tämän tahdon.”
Tahto on valtava sysäys, joka sinkoaa sielun korkeimmalle Kristustietoisuuden tasolle, jotta se voi ottaa yhteyden Jumalan mieleen, josta mielestä ihminen saa ymmärryksen tahtonsa toteuttamisesta. Sitten kun ihminen keksii, miten luoda, hänen on etsittävä luontaisia luonnonvarojaan, energiaa, jolla luoda. Luonnolliset voimavarat ovat rakkauden säteen, Pyhän Hengen, ilmentymiä – tahdon sysäyksen ja viisauden välistä toimintaa.
Ilman rakkautta ei ole luovuutta. Rakkaus on sielujen, elämänaaltojen, yhteisöjen, perheiden ja ihmisten vapaata, satunnaista vuorovaikutusta. Se on spontaania. Ei ole muuta rakkauden muotoa kuin spontaani rakkaus. Sitä ei voi säädellä, koska se on aina Jumalan lahja ja armo. Pyhän Hengen laskeutuminen on rakkauden lahja – rakkauden, joka ei ole omistushaluinen ja joka tyydyttää molempia osapuolia, koska se on jumalallisen suunnitelman täyttymys kaikille, jotka jakavat tämän rakkauden.
Sosialismi ja kommunismi ovat tahdon säätelyä, tiedon tai ymmärryksen tai tieteen säätelyä ja rakkauden säätelyä. Ja koko järjestelmä romahtaa, koska se tappaa kolminaisuuden ja sen toiminnan yksilössä.
Alikehittyneissä maissa ihmisillä ei monestikaan ole halua luoda, heillä ei ole halua saada viisautta, heillä ei ole vuorovaikutusta Pyhän Hengen kanssa. Niissä yhteiskunnissa, joissa ei ole ollut guru-cheela-suhteen peruspohjaa ja pitkää perinnettä – Krishnan tai Gautaman tai Jeesuksen Kristuksen tai jonkun avataaran seuraamista – huomaatte, ettei ole mitään, minkä varaan rakentaa vapaan yritystoiminnan järjestelmää. Aasian ja Afrikan alikehittyneiden valtioiden ihmisistä monilla ei yksinkertaisesti ole nykyään valmiuksia vapaan yritystoiminnan järjestelmään tai edustukselliseen hallitusmuotoon.
Näissä oloissa sosialismi voi olla yksinkertaisesti pienempi paha – vaikkei se olekaan lopullinen ratkaisu. Tämä on kuitenkin vakava pulma, ja kun kaikki on sanottu ja tehty, sopusointu maanpäällisessä hallituksessa ei todellakaan ole mahdollista sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ovat kieltäneet Jumalansa ja hänen ruumiillistumisensa heidän keskuudessaan.
Vapaan yritystoiminnan järjestelmä
Suuri Valkoinen Veljeskunta valitsi Amerikan kansakunnan paikaksi, jossa veljeskunnan esimerkki esitettäisiin yksilöiden esimerkin kautta näiden toteuttaessa Kristukseuttaan olemalla oma-aloitteisia. Aloitteellisuuteen liittyy vihkimys.
Jotta tämä aloitteellisuus voisi kehittyä mahdollisimman täydesti, Saint Germain suunnitteli rajoitetun hallinnon niin, että yksilön ja yksittäisten osavaltioiden vapaus olisi mahdollisimman suuri ja liittovaltion hallitus valvoisi mahdollisimman vähän. Hän suunnitteli vapaan yritystoiminnan järjestelmän, johon liittovaltion tai paikallishallinnon puuttuminen olisi mahdollisimman vähäistä, jotta ajan ja paikan hallinta ja yksilön oman arvon osoittaminen olisi yksilön harteilla. Niin kauan kuin tätä Saint Germainin suunnitelmaa ylläpidettiin, oli olemassa alusta vihkimyksille, alusta Kristukseksi tulemiselle.
Mutta tätä suunnitelmaa on muutettu viime vuosisadan aikana. Huomaamme suuntauksen kääntyneen täysin päinvastaiseksi kuin se, mitä Saint Germain esitti. Emme näe enää vapaan yritystoiminnan järjestelmää, kuten sen oli tarkoitus olla, vaan sen sijaan näemme yhä enemmän hallintoa ja mahdollisimman paljon hallinnon valvontaa ja mahdollisimman vähän yksilöltä vaadittua aloitteellisuutta.
Tämä on rajoittanut vihkimysten polkua. Se on rajoittanut yksilön mahdollisuutta tulla Kristukseksi ja tulla hyväksytyksi hierarkian ketjun lenkiksi ja Suuren Valkoisen Veljeskunnan jäseneksi. Huomaamme, että nykyään on vaikeampaa tulla Kristukseksi kuin viisi vuotta sitten, kymmenen vuotta sitten, viisitoista vuotta sitten, kaksikymmentä vuotta sitten ja varmasti paljon vaikeampaa kuin silloin, kun ensimmäiset uudisasukkaat tulivat ja heidän täytyi takoa elämä erämaasta. Mitä karumpaa elämä on, mitä haastavampi ympäristö on, mitä vähemmän kukaan tekee puolestasi, sitä enemmän sinun lasketaan tulevan elämäsi herraksi.
Huomaamme nyt, että hallinto ottaa ihmisiltä sen, mitä tarvitaan Kristustietoisuuden älykkääseen kehittämiseen. Hallinto ei ainoastaan riistä ihmisiltä heidän rahojaan verotuksen kautta, vaan se riistää heiltä tämän rahan myös inflaation kautta ja tekemällä rahasta arvotonta. Näin ollen, kun ihmiset tekevät käsillään työtä ja pyhää työtä, heille ei palauteta sitä rikkautta, jonka he ovat antaneet kansakunnalle. Tämä aiheuttaa velttoutta, laiskuutta, välinpitämättömyyttä, eikä tämä vedä enää kansakuntaa yhteen. Ja se tuhoaa täysin tuon Kristus-potentiaalin kehittämisen.
Pyhän Hengen yhteisö
► Pääartikkeli: Pyhän Hengen yhteisö
Kun olemme täydellistäneet Kristukseutemme, kun olemme täydellistäneet pyhän työn, kun olemme tunteneet iloa työmme hedelmistä, olemme valmiita seuraavaan vihkimykseen – Pyhän Hengen vihkimykseen. Pyhän Hengen toiminta ilmenee yhteisössä.
Kaikki vapauden lait, joita sovellettiin Kristusliekin yksilöllistämisessä, pätevät nyt yhteisön tasolla. Mutta sen sijaan, että yksi yksilö määrittelisi tapahtumien kulun toimien elättäjänä, omistaen yrityksen ja niin edelleen, meillä saattaa olla sata tai tuhat yksilöä, jotka ovat päättäneet, että he ymmärtävät toisensa yhdeksi olennoksi, yhdeksi Jumalan kehoksi, yhdeksi yhteisöksi. He ymmärtävät, että jos he yhdistävät olemisensa Jumalan poikana, yhdistävät liekkinsä, heillä on niin paljon enemmän voimaa tehdä ja toteuttaa niitä tarkoituksia, joita he pyrkivät toteuttamaan.
Yhteisön perimmäistä täyttymystä varten ylösnousseet mestarit ovat suunnitelleet täysin erilaisen talousjärjestelmän. Tämä on Pyhän Hengen yhteisön malli, joka havainnollistettiin varhaisessa kristillisessä kirkossa: ”Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä, ja heillä oli kaikki yhteistä, ja he myivät omaisuutensa ja tavaransa ja jakoivat ne kaikille, niin paljon kuin kukin tarvitsi.”[4] Tämä Pyhän Hengen yhteisön tie on vääristynyt tänä aikana kommunismin väärinkäytösten takia. Yhteisöllisyydestä ilman Kristus-saavutusta on tullut kommunalismia (sosiaalista järjestäytymistä yhteisölliseltä pohjalta) eli kommunismia.
Pyhän Hengen vääristyminen
Kun yhteisöllisyyttä pakotetaan yksilöille, jotka eivät ensin ole saavuttaneet Kristustietoisuutta ja jotka eivät ole sidoksissa Suureen Valkoiseen Veljeskuntaan, syntyy totalitaarisia valtioita. Kyseessä on vaurauden pakotettu uudelleenjako. Ihmiset pakotetaan tekemään työtä, johon heidän yksilöllinen neroutensa ei sovi.
Näin yksilöltä riistetään hänen Kristus-identiteettinsä, se, mitä hän on kehittänyt yksilöllisestä neroudestaan, ennen kuin Kristus-identiteetti on täydellinen. Se on kansojen riisumista yksilöllisestä identiteetistään, ryhmäkarmastaan ja ryhmädharmastaan. Se on Pyhän Hengen yhteisön pakottamista – ensin Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton muodossa, ja sitten koko maailman pakottamista tulemaan mukaan tähän maailmankommunismin yhteisöön, ennen kuin tuon maailman yksilöt ovat saavuttaneet Kristustietoisuuden. Koska vihkimysten vaihe ohitetaan, siitä tulee Pyhän Hengen totaalinen perversio.
Ainoa ero sosialismin tai kommunismin ja todellisen Pyhän Hengen yhteisön välillä on siinä, onko Materia-astia Hengen täyttämä vai ei. Sosialismi ja kommunismi ovat yritys luoda aineellinen yhteiskunta ja aineellinen kultainen aika ilman Henkeä, kun taas vain Herramme Kristuksen alaisen cheelapolun ja opetuslapseuden tiellä voimme todella saavuttaa Pyhän Hengen yhteisön.
Pyhän Hengen yhteisö olisi kaiken sen vapaaehtoista luovuttamista, mitä ihminen on, koska hän on saavuttanut riittävän yksilöllisen itsearvostuksen tason niin, että hänellä on ylin oivallus siitä, että hän on Jumala, hän on saavuttanut Kristusminän yksilöllistymisen, ja niinpä hän pystyy nyt luovuttamaan tuon tietoisuuden kokonaisuuden koko yhteisön hyväksi.
Tämä on laillinen kehitysvaihe. Mutta se tulee vain henkisyyden kautta. Näemme nykyään, että sosialismi ja kommunismi on sen ottamista väkisin, minkä ihminen on ansainnut omalla nerokkuudellaan. Se on vaurauden uudelleenjakamista verotuksen keinoin ja lakkauttamalla yksityisomistus ja tuotantovälineiden yksityisomistus. Siinä voimakeinoin otetaan se, mitä yksilö on saavuttanut sijoitettuaan energiaa ja tietoisuutta elämään sen sijaan, että se olisi annettu yksilön vapaasta tahdosta rakkauden lahjana Jumalan alttarille. Ja niin siitä tulee Pyhän Hengen ja sen energian säännöstelyä; se on pakottamista sellaiseen hengellisen tietoisuuden kypsyyteen, joka ei ole vielä kehittynyt.
Sosialismin ongelma
Sosialismin ongelma on se, että se riistää yksilöltä mahdollisuuden käyttää omaa luovaa nerokkuuttaan ympäristönsä muokkaamisessa ja kykyjensä esiin vetämisestä kausaalikehostaan.
Kun valtio tarjoaa yhä enemmän tavaroita ja palveluja, kun valtio huolehtii kaikesta, menetätte elämän tärkeän mahdollisuuden tasapainottaa karmaanne. Kun hyvinvointivaltio ottaa pois kaiken tuskanne huolehtimalla kaikista tarpeistanne, menetätte yhteyden lähteeseenne, koska teidän ei ole pakko esittää mitään vaatimuksia elämälle. Lisäksi sosialistisessa järjestelmässä, jos olette takoneet kausaalikehostanne suuren valon ja suuren saavutuksen, teidän on pakko antaa se välittömästi pois.
Sosialismista tulee siis niiden langenneiden oppi, jotka itse ovat käyttäneet väärin omaa valoaan ja Jumalan valoa. Vuosituhansia kestäneestä olemassaolostaan heillä ei ole käsissään mitään, mitä he voisivat näyttää, joten he polkevat jalkojaan ja heiluttavat nyrkkejään Kaikkivaltiaalle Jumalalle ja vaativat kaikkea yhtä paljon kuin mitä on valonkantajilla, jotka ovat tiensä ansainneet.
Katso myös
Vapaan yritystoiminnan järjestelmä
Lisätietoa
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of Brotherhood
Elizabeth Clare Prophet, The Seduction of Socialism and the Responsibility of Freedom (audio and video album)
Sources
Elizabeth Clare Prophet, October 6, 1977.
Elizabeth Clare Prophet, October 9, 1978.
Mark L. Prophet and Elizabeth Clare Prophet, The Path of Brotherhood, pp. 101–04.
- ↑ Karl Marx ja Frederick Engels, Manifesto of the Communist Party, käänt. Samuel Moore, part 1.
- ↑ Igor Shafarevich, “Socialism in Our Past and Future,” julkaistu teoksessa Alexander Solzhenitsyn et al., From Under the Rubble (New York: Little, Brown and Company, 1975).
- ↑ Matt. 22:37–39; Mark. 12:29–31; Luuk. 10:27.
- ↑ Ap. t. 2:44–45.